MattiAronen

Vaaliteemani eduskuntavaaleissa 2015

  • Vaaliteemani eduskuntavaaleissa 2015

Ehdokkaan esittely

Aloitetaanpa perusasioista, eli siitä, että miksi juuri minä voisin olla hyvä kansanedustaja. Eihän minulla ole mitään aiheeseen liittyvää syventävää ja hienoon titteliin oikeuttavaa koulutusta, enkä kuulu edes mihinkään poliittisiin kuppikuntiin tai muihin hienoihin herrojen kabinetteihin. Molemmat näistä asioista voivat nähdäkseni jopa hyvinkin olla kyseissä hommassa eduksi. Tarkastellaanpa tarkemmin ja titteleihin tuijottelematta.

Olen käyttänyt yli puolet elämästäni jatkuvaan erittäin monimutkaisista jatkuvan muutoksen alaisista asiakokonaisuuksista selvää ottamiseen ja näiden kokonaisuuksien ongelmien tarkasteluun ratkaisulähtöisestä näkökulmasta, kiinnittäen terävän huomioni myös näiden ehdotettujen ratkaisujen ongelmakohtiin ja niiden laajamittaisiin vaikutuksiin isompaa kokonaisuutta ajatellen. Temppuilevien kriittisen tärkeiden tietojärjestelmien ja monimutkaisten hyvinkin erilaisista ihmisistä koostuvien kansainvälisten laajojen organisaatioiden parissa työskennellessä olen omaksunut erittäin rauhallisen, pitkäjänteisen, yhteistyölähtöisen ja rakentavan asennoitumisen ongelmatilanteiden ja konfliktien ratkaisemiseen.

Tiedonjanoni on kyltymätöntä sorttia ja ymmärrykseni jatkuva kehittäminen on eräs suurimmista intohimoistani. Puhun mielelläni suoraan asioista ja kuuntelen ilolla myös poikkeavia mielipiteitä. Kiertely ja mielipiteiden ilmaisematta jättäminen tekevät keskustelusta, oppimisesta ja parhaiden mahdollisten ratkaisujen löytämisestä erittäin hankalaa.

Avarakatseisuus ja avoimuus mahdollistavat myös omien mielipiteitteni muuttamisen silloin kun minulla on siihen perustellusti syytä, eikä julkisesti väärässä olemisessa ole nähdäkseni mitään hävettävää jos lopputuloksena on itselleni ja/tai muille keskusteluun osallistuneille paremmat eväät tulevaisuutta varten. Ennemmin hävettää ajoittain kohtaamani taipumus inttää egoistisista syistä vain "keskustelun voittamisen" vuoksi, vaikka olisikin itse aiheesta todisteiden valossa väärässä. Eivät ne huonosti pohjustetut mielipiteet toistamalla parane ja ennemminkin haluan aina kuulla perustelut mielipiteiden takana kuin pelkkiä mielipiteitä itsessään. Olenkin erittäin kiitollinen kaikille yksilöille jotka avustavat minua ajattelemaan asioista aina vain paremmin monipuolistamalla, rikastamalla ja jalostamalla näkemyksiäni. Ihmiset ovat kuitenkin yhä korkean tason tiedonkäsittelyssä monin tavoin koneita edellä ja useimmiten paljon kykeneväisempiä muodostamaan assosiaatioita näennäisesti erillisten asioiden välille.

Ihmisenä olen hyväntahtoinen, avoin ja erittäin tarmokas, aatesuunnaltani vahvasti altruismiin ja filantropiaan samaistuvainen. Ymmärrän hyvin erilaisista taustoista ponnistavien ihmisten eroja ja tulkkaan mielelläni erilaisten yksilöiden mielipiteitä ja syitä niiden takana toisilleen. Pyrin välttämään kaikenlaista kupliin sulkeutumista ja haitallisiin kaavoihin kangistumista. Tähän kaikkeen minulla on onnekseni apunani ympäri maailmaa ulottuva upea kirjo erilaisia yksilöitä, joihin olen päivittäin yhteydessä modernin tiedonvälityksen mahdollistamana. Asiat harvemmin ovat niin yksinkertaisia kuin ensivaikutelma antaisi ymmärtää, eli on tärkeää osata katsoa pintaa syvemmälle ja antaa myös muiden auttaa tässä päättymättömässä oppimisprosessissa. Täysin valmista kaikkitietävää ihmistä ei yksinkertaisesti ole olemassa ja jopa korkeimmin koulutettujen yksilöiden on osattava jatkuvasti päivittää tietämystään ja uudistettava säännöllisesti näkemyksiään kehityksen kelkassa kyydissä pysyäkseen. Yhteistyö on ihmiskuntamme suurin voimavara ja sitä meidän kaikkien pitää osata hyödyntää entistä enemmän, niin puolue- kuin maarajojenkin ylitse kurottaen.

Tässä listaus joistakin tärkeiksi kokemistani aiheista ja perusteluni niiden taustalla. Olen pyrkinyt pitämään tekstit suhteellisen lyhyinä ja asiapitoisina, mutta samalla myös kattamaan kunkin aihealueen riittävällä tarkkuudella. Otan mielelläni vastaan tiedusteluja ja kysymyksiä myös muista tähdellisiksi koetuista aiheista tarjontani myöhempää täydentämistä ja tarkentamista varten.


Avoimempaa päätöksentekoa

Kuten tästä kaikesta tekstistäkin voi päätellä, uskon avoimeen keskusteluun ja asioista suoraan puhumiseen. Ei ole meidän kenenkään etu että meitä kaikkia koskettavia suuria päätöksiä valmistellaan suljetuin ovin ja lakiluonnoksia salaillen. Uudet säännösaloitteet ja niiden luonnokset isoja kansainvälisiä sopimuksia myöten pitää saada kansalaisten nähtäville välittömästi kun ne on kirjattu hallituksen järjestelmiin. Näin varmistamme alusta alkaen kaikille osapuolille yhtenäiset mahdollisuudet perehtyä valmisteilla oleviin aloitteisiin niiden monimutkaisimpia yksityiskohtia myöten. Tämä mahdollistaa luonnosten parantelun yhteistuumin kaikkien näistä asioista kiinnostuneiden kansalaisten kesken ja auttaa meitä pääsemään ratkaisuihin joissa on otettu huomioon mahdollisimman monen näkökulma. Nämä asiat eivät suinkaan ole mitään rakettitiedettä vaikka sellaista mielikuvaa poliitikot toki mielellään ylläpitävät omaa tärkeyttään korostaakseen.

Avoimuudella mahdollistamme myös turhien aloitteiden pysäyttämisen jo alkumetreilleen mikäli julkisen keskustelun seurauksena todetaan. että niille ei yksinkertaisesti oikeasti olekaan mitään tarvetta, tai niiden ilmeiset ongelmat ovat jo tulleet ilmi. Näin vähennämme merkittävästi turhaa työtä, ohjaamme poliitikkomme tärkeämpien asioiden pariin ja kuoppaamme huonoksi osoittautuneet ideat hyvissä ajoin ennen kuin moisiin on jo käytetty tuhansia tai jopa miljoonia euroja meidän yhteisiä varojamme. Mitä enemmän aikaa ja varallisuutta valmisteluun on käytetty, sitä suurempi paine on saada aloite lävitse keinolla millä hyvänsä, vaikka se olisi alkanut jo aloitteen valmistelleen työryhmän itsensäkin mielestä olla kuolleena syntynyt idea. Laajamittaisen varhaisen puuttumisen mahdollistaminen ehkäisee tehokkaasti turhia, kalliita ja huonosti valmisteltuja päätöksiä ja niistä aiheutuvaa vuosia kestävää vaivalloista hintavaa jälkipyykkiä.



Poliittisen järjestelmän päivittäminen

Suomen edustuksellinen demokratia on järjestelmänä lähtökohtaisesti varsin hyvä, joskin nykyajan aina vain nopeatempoisempaan maailmaamme mielestäni turhan kankea, eikä se hyödynnä kovin hyvin nykyteknologian tarjoamia mahdollisuuksia tehdä päätöksenteostamme entistäkin parempaa. Järjestelmäasiantuntijana olen tottunut siihen, että mikään järjestelmä ei ole täysin ongelmaton, valmis ja täydellinen, vaan ainoa pysyvä asia on jatkuva kehitys. Tahtoisin tehdä politiikasta osallistavampaa ja asettaa myös politiikan tekijät suurempaan tulosvastuuseen toimistaan.

Nykyisen eduskuntajärjestelmämme suurin yksittäinen ongelmakohta on nähdäkseni se, että kansalaisilla on nyt mahdollisuus vaikuttaa siihen lähes ainoastaan vaalien aikoihin, ja silloinkin lähinnä metodilla "äänestä sika säkissä eduskuntaan neljäksi vuodeksi". Entä jos säkissä onkin susi? Mielestäni kansalaisten tulisi saada vaikuttaa eduskuntaan päässeiden kansanedustajien keskinäisiin valtasuhteisiin myös eduskuntakauden aikana. Tämä voisi onnistua esimerkiksi tarjoamalla kansalle mahdollisuuden vaihtaa kannattamaansa kansanedustajaa tätä tarkoitusta tarjotun verkkopankkitunnistuksella toimivan internet-palvelun kautta. Edustajan kannatuksella olisi suora vaikutus hänen äänenpainoonsa eduskunnan äänestyksissä. Mitä suurempi kannatus, sitä suurempi äänivalta kyseisellä ehdokkaalla on. Samasta palvelusta voisi myös ilmaista mielipiteensä jonkin kansanedustajan soveltuvuudesta eduskuntatyöhön. Jos ehdokkaan kannatus matelee tarpeeksi pitkään pohjamudissa, hänet voitaisi lopulta vapauttaa tehtävistään ja tilalle ottaa vaikkapa vaaleissa varasijalle päätynyt. Tämä muutos olisi halutessamme helppo integroida osaksi nykyistä järjestelmää, koska se ei erityisen merkittävästi perusluonteeltaan poikkea siitä. Meillä on nähdäkseni hyviä kokemuksia esimerkiksi kansalaisaloitepalvelusta, eli voimme hyvillä mielin jatkaa samansuuntaista kehitystä.

Muita ajamiani uudistuksia tällä aihealueella ovat esimerkiksi tasavertaisempi puoluetuki ja vaalipiirien poisto eduskuntavaaleista. Mielestäni siinä ei ole mitään mieltä, että yhdellä alueella asuvat ihmiset saavat äänestää vain samalla alueella ehdolla olevia ehdokkaita, jos heille paras edustaja löytyy jostain kyseisen vaalipiirin ulkopuolelta. Kyseessä ovat kuitenkin koko maan laajuiset asiat, joissa tärkeintä olisi ehdokkaan soveltuvuus yhteisistä asioistamme päättämiseen, eikä ehdokkaan asuinpaikka tai poliittinen kikkailu vaalipiirivalinnan kanssa. Lisäksi kansanedustajan työ jos mikä on mielestäni kokopäivätyötä, eli edustajalle ei tulisi olla mahdollista toimia useissa tehtävissä ja viroissa samanaikaisesti, vaan se ainoastaan haittaa keskittymistä ja keskittää valtaa liikaa yksittäisille ihmisille. Tarkoitus ei todella ole myöskään siirtää kaikkea valtaa Helsinkiin, vaan tahdon myös antaa paikallisille ihmisille enemmän päätösvaltaa oman paikkakuntansa asioiden järjestelemiseen kyseiselle alueelle sopivimmalla tavalla.


Perustulojärjestelmään siirtyminen

Alati automatisoituvassa maailmassamme vakituiset täysipäiväiset työpaikat ovat nopeasti katoava luonnonvara. Hivenen kaunisteltujen tilastojen (ei sisällä esim. tempputyöllistettyjä ja orjapalkalla töihin pakotettuja "harjoittelijoita", nollatuntisopimuksellisia jne.) mukaan meillä on nyt noin 230.000 työtöntä nahistelemassa keskenään Työ- ja elinkeinoministeriön tarjoaman mol.fi -sivuston 13090:stä avoimesta työpaikasta. Yhtälö on mahdoton, eikä se tulevaisuudessa tule tuon kauniimmaksi muuttumaan, päinvastoin erotus tulee ainoastaan kasvamaan.

Nämä tosiasiat tunnustettuani minulle ei enää ole mitenkään mahdollista yhtyä monien poliitikkojen ja puolueiden katteettomiin lupauksiin uusista työpaikoista ja työllisyyslukemien parantamisesta. Meillä on jo nyt itsestään ajavia autoja, laivoja ja lentolaitteita ynnä muita keksintöjä, jotka tulevat lähitulevaisuudessa viemään entistä suuremman ihmismäärän työpaikat. Moni ammatti on tämän kehityksen myötä katoamassa tai jo kadonnut täysin, alkaen vähiten vaativimmista ja helpoiten automatisoitavissa olevista työtehtävistä. Tämä kehitys on ollut käynnissä jo hyvinkin pitkään heti teollisen vallankumouksen alkumetreiltä, mutta erityisesti tietotekniikan harppausten myötä kiihtynyt huimaa vauhtia lähivuosina. Ennen meillä oli esim. lähettejä ja kaduilla pyöriviä lehdenmyyjiä, kun taas nykyään on sähköposti, pikaviestimet, sosiaalinen media, nettiuutiset ja telineestä suoraan lukijalle ilmaiseksi jaettavat paperilehdet. Edes asiantuntijatehtävät eivät ole turvassa tekoälyn vallatessa alaa yhä laajemmin. Tässä konkreettisena esimerkkinä yritys, joka myy/vuokraa tekoälyn toteuttamia monimutkaisia verkkosivustoja murto-osalla ihmisen vastaavaan työhön tarvitsemasta ajasta ja korvauksesta: http://thegrid.io.

Nyt kun ongelma on tehty ilmeiseksi, niin mikä tähän auttaisi? Meidän on tunnustettava, että ongelma ei niinkään ole työpaikkojen puute, vaan ne perustelut, joilla nykyisin resurssimme keskenämme jaamme. Nykyjärjestelmä perustuu oletukseen, että yksilöillä olisi aina mahdollisuus hankkiutua kaikki kustannuksensa kattavan palkan tarjoavaan kokopäivätyöhön, kun taas todellisuus osoittaa, että kysyntää olisi ennemminkin väliaikaiselle lyhytaikaiselle ja harvemmin edes täysiä viikkotunteja tekevälle työvoimalle. Nykyinen kankean byrokraattinen tukijärjestelmämme ei yksinkertaisesti taivu muuttuneisiin työmarkkinoihin ja on monin tavoin suorastaan lamauttava.

Moni tahtoisi ryhtyä tarjolla oleviin lyhyisiin työrupeamiin, mutta eivät tukiensa menettämisen ja asiasta seuraavan byrokraattisen väännön vuoksi uskalla tarttua tilaisuuteen. Useat haaveilevat myös omien siipiensä kantavuuden kokeilemisesta, eli oman yrityksen perustamisesta, mutta nykyisessä järjestelmälle tämä merkitsee välitöntä tukien menettämistä ja suurta kynnystä palkkatöistä lähtemiselle. Harva yritys tuottaa yrittäjälle palkkaa heti ensimmäisistä kuukausista lähtien, eli tukijärjestelmän pitää nähdäkseni tarjota auttava kätensä joustavasti niin alkukiihdytyksessä kuin liiketoiminnan myöhemmissä suvantovaiheissakin. Tämä nykymuotoinen "perustulojärjestelmämme" vaikuttaisi olevan toimivin ennen kaikkea niille yksilöille, jotka eivät enää jaksa edes yrittää ja ovat tukiasioista päättävien silmissä työllistämiskelvottomia. Tällöin toimeentulotukea saa kuin itsestään, eli järjestelmä tuntuu suorastaan kannustavan ihmisiä luovuttamaan ja syrjäytymään.

Perustulojärjestelmän rahoitus järjestettäisi mm. tätä turhaa byrokratiaa pyörittävien kokopäivätyöpaikkojen poistamisella, yhteiskunnan toimintoja yleisesti järkeistämällä, sekä uusien yritysten voitoista ja liiketoiminnasta otettavin verovaroin. Automaatio mahdollistaa meille jatkuvasti mukavammat elinolosuhteet alati halvemmilla kustannuksilla ja vähäisemmillä työtunneilla, kunhan vain otamme siitä hyödyn irti. Yhä enemmän saa jo nyt yhä halvemmalla, mutta tämä ei vielä näy läheskään kaikissa kuluttajahinnoissa, vaan tuotot ropisevat sijoittajien ja omistajien pohjattomiin taskuihin. Tulevaisuudessa varallisuus menettää merkitystään enenevissä määrin robottien hoitaessa lähes kaiken työmme, eli mahdollistetaan työn tekeminen ihmisille vielä kun meillä on siihen mahdollisuus ja tarvetta ja jaetaan ohessa yhteiset resurssimme jatkossa reilummin.

Lisää aiheesta:
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1427947485141 (HS 05.04.2015: Älä usko puolueiden lupauksiin uusista työpaikoista)
https://agenda.weforum.org/2015/03/why-automation-means-we-need-a-new-economic-model/
http://findianajones.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185424-perustulo-lienee-ainoa-vaihtoehtomme
http://www.theregister.co.uk/2013/09/19/say_what_you_want_about_marx_he_was_right_about_robots/
http://www.ted.com/conversations/13603/will_automation_lead_to_econom.html



Lainsäädännön yksinkertaistaminen, turhan sääntelyn purkaminen

Meillä on suoraan sanottuna aivan liikaa lakeja, sääntöjä ja asetuksia ja suurin osa poliitikkojen ajasta menee näiden yksityiskohtien ja epäkohtien korjaamiseen ja tarkentamiseen. Kukaan ei enää mitenkään kykene tuntemaan edes pääpiirteittäin näitä kaikkia, eivät edes lainsäätäjät, lakimiehet ja lainvalvojat. Monien asioiden tekeminen on maassamme poikkeuksellisen hankalaa ja se käy lopulta jaksamisemme ja hyvinvointimme päälle. Ei ole mukavaa kokea elävänsä yhteiskunnassa, jossa lähtökohtaisesti kaikki uusi pyritään heti kieltämään ja sitten joskus ehkä pitkän taistelun tuloksena jonkin hankalan poikkeuslupamenettelyn kautta joillekin sallimaan.

On pyrittävä välttämään monimutkaistamasta ja tiukentamasta jo ennestään erittäin kirjavaa ja rajoittavaa säännöskokoelmaamme yhtään enempää kuin mitä on todella tarpeen. Pikaratkaisu johonkin akuuttiin ongelmaan saattaa tuntua hyvältä ja oikealta sitä kiireessä läpiin kursiessa ja nopeasti läpi nuijiessa, mutta se lopulta myöhemmin ajan kanssa pohtiessa osoittautuukin olevan kaikkea muuta. Toisinaan on reikäisen katon jatkuvan paikkaamisen sijaan järkevää purkaa edellinen pois ja rakentaa tilalle kokonaan uusi, jos siis koko katolle enää edes on oikeaa tarvetta.

Yhteiskunnan yksinkertaistamisesta helpommin ymmärrettävään ja tehokkaampaan, eli alkuperäistä tarkoitustaan paljon paremmin palvelevaan muotoon, on aateveljeni Petrus Pennanen kirjoittanut mainion blogitekstin joka summaa erittäin hyvin myös omat tuntemukseni tästä aihepiiristä. Aikaa, turhaa vaivaa ja tekstirivejä säästäen jaankin sen tähän sen sijaan että itse kirjoittaisin samat asiat uusiksi eri muodossa. Lisätietoa löytyy myös Piraattipuolueen vaali- ja puolueohjelmista.

Lisää aiheesta:
http://petruspennanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/168614-yksinkertaisuus-on-voimaa
http://arkisto.piraattipuolue.fi/asiakirjat/Vaaliohjelma_2015.pdf
https://piraattipuolue.fi/agenda/puolueohjelma


Yksityisyydensuojan ja kansalaisten perusoikeuksien turvaaminen, viranomaisten oikeudet ja velvollisuudet

Olen aidosti huolissani jatkuvasti lisääntyvästä automatisoidusta valvonnasta, kansalaisten perusoikeuksien kaventamisesta, viranomaisten toiveista kasvattaa omia valtuuksiaan ja pyrkimyksistä lisätä sensuuria. Näitä kaikkia perustellaan mitä eriskummallisin tavoin, yleensä pelottavia ja voimakkaasti tunteisiin vetoavia keppihevosia hyväksikäyttäen.

Poliitikoilla on tapana näitä toimenpiteitä perustellessa asetella kysymykset siten, että annetaan kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on ilmiselvästi niin paljon huonompi että kukaan ei voisi sitä puolustella. ”Haluatko leikata kouluterveydenhuollosta ja neuvoloista, vaiko lisätä palkkaverotusta?”, ”Tahdotko lisätä verkkovalvontaa, poliisivalvontaa ja sensuuria, vaiko antaa terroristien ja pedofiilien riehua vapaasti?”, ikään kuin mitään muita vaihtoehtoja ei olisi ja kuin että näillä ratkaisuilla oikeasti tehtäisi itse ongelmille jotakin. Jos näissä esimerkkiasetuksissa yrität edes järkiperustein vastustaa verkkovalvontaa tai palkkaverotusta, olet moisten kysymysasettelujen jäljiltä aivan selvästi lasten terveydestä piittaamaton vaarallinen kieroutunut pedofiili vaikka näin ei tietysti suurimman osan kohdalla meistä alkuunkaan ole.


Nämäkään asiat eivät missään nimessä ole näin mustavalkoisesti tulkittavissa. Kiristämällä valvontaa lähinnä aiheutamme muille vaarallisten yksilöiden varovaisuuden lisääntymistä ja entistä kauemmas yhteiskunnan ulottumattomiin pakenemista, joilla voi molemmilla olla merkittäviä haittoja esimerkiksi rikosten uhrien turvallisuudelle. Jos lähtökohtaisesti olisi selvää että kaikkia liikkeitä tarkkaillaan kännykän ja automaattisten kasvot tunnistavien kameroiden avustuksella, niin eikö tieto tästä saisi entistä useamman rikollisen vääristämään tai piilottamaan ulkonäkönsä ja jättämään matkapuhelimensa pois rötösreissuilta? Epätoivoinen ja vainoharhainen yksilö voisi myös hyvinkin jatkossa hävittää polttamalla koko rikospaikan mahdollisine uhreineen päivineen peittääkseen jälkensä mahdollisimman tehokkaasti, eli välttääkseen uhan siitä että koko kansan sormenjäljet sisältävää biopassirekisteriä (tai Poliisin omaa DNA-rekisteriä) hyödynnettäisi rikoksen selvittämisessä.


Tämä sormenjälkirekisterin käyttö on yksi monista asioista mihin Poliisi haluaisi kovasti saada oikeudet. EU:n biopassiasetushan ei myöskään alkujaan edes vaatinut tällaisen rekisterin perustamista, vaan se tuli lisäyksenä oman hallituksemme esityksessä Passilaista (HE 25/2005). Esitykseen ujutettiin myös suoriltaan vaatimus rekisterin tarjoamien rikostutkintamahdollisuuksien selvittämisestä ja siihen vaadittavan lainsäädännön valmisteluista, eli tulevaisuuden suunta päätettiin jo lakia kirjoittaessa. Moista lainsäädäntöä täysin kirjaimellisesti vaadittiin valmisteltavan.

Mitä Poliisien valtuuksien lisäämiseen tulee, niin se ei tietenkään ole mitenkään yksiselitteisesti hyvä asia. Lisääntyneet valtuudet lisäävät myös mahdollisuuksia käyttää näitä valtuuksia vääriin tarkoituksiin. Tämän pitäisi olla kaikille selvää viimeistään tässä vaiheessa kun Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö on ollut kohta puolitoista vuotta tutkintavankeudessa huumerikoksista epäiltynä. Entäpä jos yksittäinen Poliisin edustaja syystä tai toisesta päättää näiden uusien valtuuksien avulla vaikkapa lavastaa täysin syyttömän ihmisen syylliseksi johonkin todella vakavaan rikokseen oman henkilökohtaisen etunsa vuoksi, esimerkiksi omia rikoksiaan piilotellakseen?

Pitää silti osata ymmärtää myös Poliisin ahdinko ja halu helpottaa omaa työtään. Ehdotankin tähän ratkaisuksi valtuuksien lisäämisen ja määrärahojen kasvattamisen sijaan nykyisten resurssien parempaa käyttöä, eli esimeriksi turhien työtehtävien karsimista lainsäädännöllisillä muutoksilla. Meidän ei nykytilanteessa tule lisätä Poliisin työtaakkaa kirjoittamalla yhtään enempää lakeja joita Poliisin tulisi valvoa ennen kuin vanhoista on karsittu. Yksinkertaistaminen on tässäkin voimaa. Poliisin hallintorakennetta on jo säästöjen saavuttamiseksi uusittu. Seuraavan hallituksen tehtäväksi on jo ennalta annettu kokonaisvaltaisen selonteon laatiminen näiden uudistusten kokonaisvaltaisista vaikutuksista.

Lisää aiheesta:
http://www.tietosuoja.fi/fi/index/blogi/6IUtCELFH/2014/H7niK0flh.html.stx
http://www.intermin.fi/fi/kehittamishankkeet/poliisin_hallinnon_uudistaminen
http://liljat.fi/2015/03/sisaministeri-rasanen-ajaa-hurjia-pakkokeinoja-vetoamalla-terrorismiin/
https://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/lp/8kv/hggt/3175/1597061546.jpg
http://mikaisomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190717-poliisi-haluaa-oikeuden-paasta-epailtyjen-uniin



Ympäristönsuojelu

Teollisen vallankumouksen lähdettyä rytinällä käyntiin olemme pitkälti pyrkineet irrottautumaan luonnosta ja nostamaan itsemme herroiksi sen yläpuolelle. Räväkän kehityksen mukanaan tuomassa vauhtisokeudessa olemme toisinaan unohtaneet kuuluvamme yhä tiukasti yhteen ja samaan suureen globaaliin ekosysteemiin. Luonto yrittää parhaillaan monin tavoin kovaan ääneen muistuttaa meitä tästä ja meidän on syytä kuunnella. Meidän kaikkien on yhdessä kannettava yhteinen vastuumme yhteisen planeettamme hyvinvoinnista. Ympäristöasiat on ehdottomasti otettava enenevissä määrin huomioon poliittisessa päätöksenteossa. Pienistä puroista kasvaa suuri joki, joka lopulta laskee suureen yhteiseen valtamereemme.

Kunkin meistä on täten tunnettava vastuumme siitä mitä omat henkilökohtaiset ja yhteisölliset puromme ympäristöömme laskevat. Ympäristökatastrofit eivät tunne ihmisten määrittämiä aluerajoja. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli jokaisen yksilön, yhteisön, maan ja kansakunnan valinnoilla ja toimilla on väliä kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Talvivaaran kaltaisista virheistä on otettava tiukasti opiksi ja niiden syntyä on ennaltaehkäistävä lainsäädäntöä järkevöittämällä, eli esimerkiksi tässä kyseisessä tapauksessa nostamalla ennestään kiistelty kaivoslaki uudestaan pöydälle.

On myös tunnustettava se tosiasia että vaikeisiin monimutkaisiin asioihin ei aina ole olemassa helppoja, kivan tuntuisia ja kaikkia osapuolia miellyttäviä ratkaisuja. Tärkeitä koko ekosysteemiämme koskettavia päätöksiä ei missään nimessä voi jättää tuntemusten varaan. On aina muistettava että usein epämiellyttäväksi kokemamme tunteet, kuten viha, inho ja pelko, ovat itsessään suurimpia esteitä niitä aiheuttavien asioiden avomieliselle tarkastelulle ja omien mahdollisesti pahasti puutteellisten tai jopa suorastaan virheellisten tietojemme päivittämiselle.

Moni aikaisemmin möröksi luulemani asia on objektiivisen tutkimisen jälkeen osoittautunut joksikin aivan muuksi, tai ainakin olen tullut tietoiseksi asian monista puolista ja siten käsitellyt sitä jatkossa paremmin eväin. Voimakkaat tuntemuksemme voivat saada meidät pakenemaan ja sulkemaan korvamme myös niissä tilanteissa, jossa olisi ennemminkin hyödyllisempää ja järkevämpää rohkeasti kohdata tunteensa ja oma rajallisuutensa, eli uskaltaa tutkiskella syitä näiden tuntemusten takana. Olen aikaa sitten mennyt laskuissa sekaisin siinä, että miten usein olen jälkikäteen kokenut suurta helpotusta ja kiitollisuutta kun rohkenin jälleen kerran ottaa minulle vaikeita tuntemuksia aiheuttaneista asioista selvää. Moisen taidon omaksuminen hyödyttää loppupeleissä meitä kaikkia. Ympäristöasioissa tieto ei todellakaan lisää tuskaa, vaan helpottaa jopa merkittävissä määrin oloa ja auttaa meitä kaikkia tekemään yhdessä entistä parempia päätöksiä. Roimasti lisätietoa on helposti saatavilla alla olevista linkeistä.

Lisää aiheesta:
http://otsokivekas.fi/2015/03/tietoon-perustuvaa-politiikkaa
http://www.hs.fi/kotimaa/a1426732705822 (HS 19.03.2015: Talvivaaran altaat ääriään myöten täynnä – kaivoksen juoksutuskiintiöt täyttyivät)
http://www.bbc.com/future/story/20150402-the-worst-place-on-earth
http://www.technologyreview.com/news/510066/audi-to-make-fuel-using-solar-power
http://en.wikipedia.org/wiki/Liquid_fluoride_thorium_reactor
http://spectrum.ieee.org/energy/renewables/what-it-would-really-take-to-reverse-climate-change
http://bravenewclimate.com/2014/12/15/an-open-letter-to-environmentalists-on-nuclear-energy
http://blogit.iltalehti.fi/sirpa-pietikainen/2014/03/27/kaivoslain-uudistaminen-kaynnistettava


Tekijänoikeudet, piratismi ja muusikoiden hätä

Piraattipuolueen ehdokkaana olen kohdannut paljon kysymyksiä tekijänoikeusasioihin liittyen. Tämä on erittäin ymmärrettävää, sillä ovathan puolueen juuret ruotsalaisen tiedostonjakoon keskittyneen vertaisverkkopalvelun ympärille muodostuneessa kohussa ja erityisesti sitä seuranneissa koko ihmiskunnan vapauksia rajoittaneissa oikeudellisissa toimenpiteissä. Palvelu ei suinkaan ollut ainoa tai ensimmäinen laatuaan, mutta juuri kyseisen palvelun perustajille koituneet ja koko internetin avoimuutta ja sananvapautta rajoittaneet kohtuuttomat seuraukset katkaisivat kamelin selän, josta lopulta seurasi uuden kansainvälisen poliittisen puolueen vaatima kriittinen massa huonosti perusteltuun ja teknisiä seikoista ymmärtämättömään lainsäädäntöön kyllästyneitä kansalaisia.

Useimmiten tekijänoikeuskysymyksiä esittävät minulle muusikot jotka ovat ehtineet joskus tehdä jonkin verran rahaa tuotoksillaan ja nyt tuijottelevat lähes katkeroituneesti vuosien edetessä laskeneita tienestejään. Usein syyttävä sormi osoittaa nettipiratismin suuntaan ja kuulen toiveita jo ennestään yliampuvien ankarien rangaistusten kiristämiseksi entisestään sekä kapeanäköisiä vaatimuksia tiedonkulkua rajoittavan nettisensuurin edistämisestä.

Tässä vaiheessa kerrottakoon että olen itsekin aktiivinen muusikko ja työskentelen kovasti julkaisutavoitteitteni edistämiseksi sen minkä velvollisuuksiltani ja muilta menoiltani ehdin. Teknologian kehitystä seuratessani päätin jo yli vuosikymmenen takaperin luopua ajatuksesta tehdä musiikin tekemisestä itselleni ensisijainen toimeentulon lähde. Yhtälö yksinkertaisesti vaikutti mahdottomalta maailmassa, jossa musiikin kokonaismäärä tarjonta oli tietotekniikan kehittyessä suorastaan räjähtämäisillään käsiin. Teknologian kehittymisen mahdollistamana ihmiset ympäri maailmaa pystyttelivät kotistudioita ja jakelivat tuotoksiaan estoitta ilmaiseksi muiden kuunneltavaksi tarkoitusta varten hiljattain perustetuissa palveluissa, esimerkiksi mp3.com -verkkosivustolla.

Idea musiikin ja videoiden jakamisesta internetin välityksellä ei tietysti ollut uusi. Oli vain ajan kysymys milloin tähän tarvittava teknologia kypsyisi ja leviäisi tarpeeksi laajan yleisön saataville tehden näiden palveluiden pyörittämisen viimein mahdolliseksi ja kannattavaksi. Yksityiskohtana mainittakoon, että tässä odotuksessa oli kyse riittävän hyvän äänenpakkauksen (mp3) kehittämisestä ja tarpeeksi nopeiden internetyhteyksien leviämisestä koteihin, oppilaitoksiin ja työpaikkoihin. Noihin aikoihin yksittäisen muutaman minuutin pituisen pakatun musiikkitiedoston lataamiseen saattoi hyvinkin vierähtää toisinaan jopa useampi tunti.

Tekniikan kypsyttyä ovet maailmalle olivat viimein avoinna täysin ennennäkemättömällä tavalla yhä useammille muusikoille. Enää ei tarvinnut käydä kaupallisella studiolla tekemässä omakustanteista demoa kalliilla ja/tai yrittää vakuutella levy-yhtiöiden moguleja musiikkinsa kaupallisesta potentiaalista, vaan halutessaan artisti kykeni hoitamaan itse koko ketjun sävellyksestä jakeluun ja promootiotyöhön asti. Suomenkin kaltaisesta syrjäisestä maasta oli täysin mahdollista päätyä isoksi nimeksi kansainvälisille markkinoille hyvinkin vähäisellä vaivalla ja pienillä kustannuksilla. Luonnollinen seuraus tästä oli musiikin tarjonnan raju lisääntyminen ja siten markkinoiden lakeja noudattaen sen rahallisen arvon putoaminen.

Ihmiset tottuivat ilmaisuuteen ja monilla nettisivustoilla jaettiin surutta ja seuraamuksitta avoimesti myös muiden artistien musiikkia. Pandoran lippaan kansi oli tässä vaiheessa jo räjäytetty säleiksi irti saranoiltaan eikä tätä kehitystä ole lukuisista huonoista harkitsemattomista yrityksistä huolimatta onnistuttu pysäyttämään. Loput kehityksestä tiedättekin: Nykyään suurin osa musiikista ja videoista nautitaan länsimaissa nopeita internetyhteyksiä hyödyntäen täysin laillisten suoratoistopalveluiden kautta ja yhä vähenevissä määrin laillisesti tai laittomasti kopioiduista käyttäjien laitteiden muistissa makailevista tiedostoista.

Äänitiedostoillekin toki on yhä oma vankka kannattajakuntansa. Ne kun mahdollistavat musiikin kuuntelun ilman internetyhteyttä ja varmistavat mahdollisuuden kuunnella kertaalleen hankittuja kappaleita myös tulevaisuudessa, tapahtuipa sitten suoratoistopalveluille tai niiden tarjoamalle sisällölle mitä tahansa. Kesti tosin pitkään ennen kuin äänitiedostojen lailliselle ostamiselle tuli viimein tarjolle palvelut, jotka todella tekivät tiedostojen ostamisesta yhtä helppoa ja vaivatonta kuin niiden laiton kopiointi internetin lukuisilta ilmaisjakelusivustoilta ja palveluista on ollut yli 10 vuotta. Suurin syy tähän viivästymiseen oli nähdäkseni levy-yhtiöiden oma halu yrittää rajoittaa ostettujen tiedostojen vapaata käyttöä mitä ihmeellisimpien kopiosuojausyritelmien avustuksella. Ties miten monia miljardeja on hukattu pyrkiessä tietoisesti tekemään myytävästä tuotteesta ilmaiseksi tarjolla olevaa vastinettaan merkittävästi huonompi.

Nykyään ostan itse suurimman osan musiikistani bandcamp.com -palvelusta, joka mahdollistaa musiikin ennakkokuuntelun ennen ostopäätöstä ja sen ostamisen suoraan samalta nettisivulta muutamalla klikkauksella. Tarjolla on vaihtelevin hinnoin niin äänitiedostoja kuin CD-levyjäkin aina vinyyleihin, USB-muistitikkuihin ja jopa C-kasetteihin yms. kiehtoviin kummajaisiin asti. Samasta palvelusta löytyvät kätevästi myös fanituotteet, joiden myynti onkin yksi suurimmista tulonlähteistä useille artisteille nykypäivänä.

Mainos- ja taustamusiikkia tuottavilta ammattilaisilta olen kuullut valitusta piratismin sijaan ennemminkin siitä miten musiikillekin on nykyään olemassa valokuvamaailman kuvapankkeja vastaavia niin sanottuja äänipankkeja, joista niin mainosfirmat ja elokuva-alan tuottajatkin saattavat hakea kaiken tarvitsemansa musiikin ja ääniefektit muutamalla kympillä (tai paljon vähemmällä) ennemmin kuin että maksaisivat siitä muutaman satasen tuottajalle. Tarjontaa on tällekin alueelle tullut kotiäänitysmahdollisuuksien ja muusikoiden määrän lisääntymisen myötä niin paljon lisää että hinnat ovat pakostakin pudonneet.

Mikä siis neuvoksi kun musiikkiala ei enää tarjoa entisenlaista tulotasoa? Vastaukseni tähänkin kysymykseen on perustulo. Haluan mahdollistaa musiikin ja muun sisällön tuottamiseen intohimoisesti suhtautuville paremmat mahdollisuudet käyttää tähän yhä enemmän aikaa toimeentuloaan riskeeraamatta. Perustulon turvin voisi musisoinnin ohessa tehdä myös muita lyhyt- tai pitkäaikaisia eri alojen työtehtäviä paikkaamaan budjettiin jääneitä aukkoja niinä aikoina kun musiikkibisnes ei ota lentääkseen tai kappaleet säveltyäkseen.

Lisää aiheesta:
http://www.anssikela.com/2013/11/06/levoton-tytto-ja-spotify
https://www.teosto.fi/teosto/blogi/mita-hittibiisilla-tienaa
http://entertainment.time.com/2013/03/21/illegal-music-downloads-not-hurting-industry-study-claims
http://www.dailytech.com/Nearly+Half+of+Americans+Pirate+Casually+But+Pirates+Purchase+More+Legal+Content/article29702.htm
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/piraattipuolueen-puheenjohtaja-piratismi-rikastuttaa-kulttuuriperintoa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat